Kaivelin hiljattain lukioaikaisia dokumentteja ja esille pilkahti Nato-essee vuodelta 2004. Tekstissä pohdiskelen kevyellä ymmärryksellä liittoutumisen hyötyjä ja haittoja. Päädyn kannattamaan kansanäänestystä Natoon liittymisestä ja vastustamaan itse jäsenyyttä.
Noh, puolustusliittoon lopulta mentiin parisenkymmentä vuotta myöhemmin ilman kansanäänestystä. Nyt sitten heräillään liittouman jäsenenä olemisen seurauksiin.
Minä ja Nato
Natoon liityttiin lopulta Venäjän pelossa ilman kovin suurta vastustusta. Vain muutama poliitikko äänesti liittymistä vastaan pitkälti rauhanaatetta painottaen.
Olen sen verran nuori, ettei minulla ole selkeitä muistikuvia itäblokin romahtamisesta. Asiaan vaikuttaa myös se, että asuimme tuolloin Senegalissa, jonka politiikkaan Neuvostoliitto vaikutti paljon epäsuoremmin verrattuna Suomeen. Senegalkin on historiallisista syistä ollut kallellaan Ranskaan ja sitä kautta länsimaihin päin.
Olin yllättynyt, kuinka samaan tapaan kuin nykyään pohdin asioita jo lukioaikana, ja tyytyväinen, että olin päässyt miettimään puolustus- ja ulkopoliittisia kysymyksiä koulutehtävässä. Omaa suhdettani Natoon oli tuossa vaiheessa värittänyt ainakin kaksi asiaa: syyskuun 11. terrori-iskuja seurannut Yhdysvaltojen vetämä terrorismin vastainen sota ja 1990-luvun lopun Kosovon sota, jossa liittoumalla oli vahva rooli ja jonka käänteitä muistan kuunnelleeni RFI:n radioaaltojen kautta.
Kosovon operaatioille oli vahvempi tuki, mutta etenkin Irakin sota jakoi liittolaisten mielipiteet. Olen itse katsonut näitä etenkin humanitääristen lasien läpi. Vaikka myöhemmin olen oppinut, miten ”sota on diplomatian jatke”, en kykene edelleenkään täysin ymmärtämään tarvetta ratkaista konflikteja väkivallalla.
Natoon liittymisen jälkeen on nähty puolustuspoliittinen kiihko. Liittymisen aikaan puhuttiin hävittäjähankinnoista, mutta niitä seurasi pian keskustelu Ottawan sopimuksesta irtaantumisesta ja sitä kautta jalkaväkimiinojen ottamisesta uudelleen käyttöön.
Kävin kuntavaalien aikaan muutaman keskustelun miinoista niin livenä kuin verkossa. Henkilökohtaisesti toki sotatilanteessa kaipaisin käyttööni kaikkia aseita, joista on minulle hyötyä. Isossa kuvassa sodankäynnin teknologiat sisältävät hyötyjä ja haittoja kuten kaikki muutkin teknologiat.
Suomi on luvannut sopimuksista irtouduttuaan olla vastuullinen miinoittaja ja merkitä miinoitetut alueet. Vasta-argumentti löytyy talvi- ja jatkosodassa kaatuneista, jotka teoriassa oli merkitty karttaan mutta joista moni on edelleen löytymättä. Löytyvätkö siis sodan jälkeen kaikki ihmistä huomattavasti pienemmät miinat?
Lapin sodan miinoitteet aiheuttivat vammoja ja kuolemia vuosikausia sodan päättymisen jälkeen. Tämä tuska on edelleen arkea monin paikoin maapallolla. Olisi reilua, että tukisimme vahvemmin miinanraivaustöitä kompensaationa valmiudesta jatkaa niiden kylvämistä luontoon.
Sama kiihko on nostanut nyt keskusteluun myös ydinaseet. Kuten monesti aiemmin, puolustuspoliittinen asia on tuotu keskusteluun yksioikoisena faktana ja käsittelyä piilotetaan turvaluokitellun tiedon taakse. Tämän tason elämän ja kuoleman kysymyksissä olisi päinvastoin tärkeää käydä keskustelu avoimin kortein. Mitä hyötyä ja haittaa Suomen nykyisestä lainsäädännöstä on omalle ja Naton toiminnalle? Minkä muutoksen nykytilanteeseen esitys toisi? Mitä vaihtoehtoja esitykselle on?
Ukrainan sodan syttymistä on selitetty sillä, ettei maalla ole ollut ydinpelotetta sen luovuttua aseistaan itsenäistymisen yhteydessä. Tässä on tiettyä perää. Halusin tuolloin ymmärtää tarkemmin ydinpelotedoktriinia ja tulin siihen lopputulemaan, että Suomen turvallisuus on parhaiten taattu, mikäli olemme jonkin ydinsateenvarjon alla: joko oman tai liittolaisten.
Käytännössä mikäli emme olisi tuolloin liittynyt Natoon, olisin kannattanut toissijaisesti yhteistä ydinaseohjelmaa muiden Pohjoismaiden kanssa (Ruotsilla pitäisi kuulemma olla vielä jonkin verran hiljaista tietoa vuosien takaa) tai sitten viimesijaisena vaihtoehtoa oman ydinohjelman perustamista.
Ihannetilanteessa Suomen ei pitäisi tarvita koskaan ydinaseita, ei pelotteeksi eikä etenkään käyttöön. Peliteorian mukaan tarvisemme kuitenkin niiden tuoman turvan. Tarkoittaako se sitten sitä, että aseiden tulisi olla meidän maaperällämme, siihen en osaa vastata. Moni asia riippuu siitä, onko liittolaistemme muilta maaperiltä, ilmatiloista tai meren alta luoma pelote tarpeeksi luotettava.
Kohtuullisen lyhyt esityslista tällä kertaa, lähinnä talous- ja hallinnollisia asioita.
§ 34 Ilmoitusasiat
Useampi kuntalaisaloite käsitelty.
Koirankakkaroskiksia on toivottu alueelle, jossa ei ole pulaa roskakoreista. Opin vastauksen myötä, ettei kissaa ole järjestyslain mukaan pakko pitää kytkettynä taajamassa eikä sen ulosteita tarvitse kerätä, toisin kuin koiran.
En myöskään tiennyt, että kaupungin karttapalvelusta löytyvät myös julkisten roskisten sijainnit.
Suuruspään puistossa on kaksi roskakoria, ja näköetäisyydellä oli ainakin neljä lisää.
Liikenneturvallisuudesta on ollut useampi aloite, jotka koskevat pääosin elinvoimakeskuksen reittejä. Oli jo etukäteen arvattavissa, että Eteläväylän ylitys koulun kohdalla tulisi haastavaksi, ei kukaan lähde kiertämään tunnelille asti jos ei ole ihan pakko. Ruokkeentien vartta silloin tällöin pyöräilleenä olen myös kaivannut erillistä pyörätietä. Naattiantien ajonopeuksia olen itsekin alueen asukkina seuraillut, enkä ole yllättynyt että nopeudet ovat reippaahkoja. Paikassa on myös pohjoiseen päin ajaessa alamäki, joka helposti nostaa vauhteja sallitun 40 km/h yli.
Nopeusnäyttö Naattiantien alkupäässä paljastaa nyt ohiajavien nopeudet. Toiseen suuntaan asennettuna antaisi varmasti myös mielenkiintoisia tuloksia.
Ja tavalliseen tapaan puhutaan myös pysäköinnistä, ehdotetaan parkkialuetta entiselle leikkikentälle. Perustellaan kerrostalon vieraiden tarpeella, koska talon pihassa ei ole vieraspaikkoja. Taloyhtiö käytännössä maksimoi tuotot parkkipaikoista ja ulkoistaa vieraspysäköinnin haitat katuverkolle. Alueella kyllä yleisesti on tonteilla isot pihat, joille oletuksena jokaisen omaisuus pitäisi mahtua. Pitäisi varmaan siis noitua, miten lasten leikkipuistot puretaan mutta autoille rakennetaan kyllä tilaa…
Kauramäkeen kaivataan liikuntakenttää ja vastauskin sitä jo mallailee, kannatan lämpimästi ajatusta.
§ 36 Tilinpäätös 2025
Sekä kohdat 37 ja 38, joissa uudelleenbudjetoidaan keskeneräisiä tai aloittamattomia hankkeita.
Yleinen talouden suhdanne näkyy konkreettisesti luvuissa. Toimintakertomus vahvistaa myös sen, miten moni kaava on ollut valituskierteessä. Mielenkiintoista on, että yritystontteja kysellään aktiivisesti, vaikka suhdannetilanne on mitä on. Kyselyt eivät vaan johda lopulta sopimuksiin.
Korjausvelan kasvu on huolestuttavaa, tällä hetkellä laskennallinen määrä 7,4 miljoonaa ja nousee nykyisillä budjettipainotuksilla n. puoli miljoonaa vuosittain. Lisäverotuloista ei siis todellakaan olisi haittaa.
Aika moni strategisista tavoitteista ei toteutunut.
Ohjelmaluonnos oli esittelyssä jo edellisessä kokouksessa, jossa pohdin tarvetta nostaa esille rakennusten lämpötilojen tasaamista helteellä, hulevesien hallintaa laajemminkin kuin yksittäisten kohteiden osalta ja sen, voidaanko kaupungin hankkimien laitteiden korjattavuutta arvottaa.
§ 40 Sopimus ”Maantie 6110 Eteläväylän liittymäjärjestelyt”
Sovitaan kaupungin ja elinvoimakeskuksen välillä kuka tekee ja mitä, sekä valmistellaan tiealueen siirtoa kaupungin vastuulle. Myöhemmin sovitaan myös Keskimaan kanssa kustannuksista.
Olisi hyvä, että katusuunnitelmavaiheessa kiertoliittymä rakennetaan siten, että tien ylitys olisi mahdollisimman sujuva ja turvallinen Kauramäkeen kulkeville jalankulkijoille ja pyöräilijöille, eikä vain ABC:lle suuntaaville autoilijoille. Tästäkin piirsin havainnekuvaa jo 13.1.2026 kokouksen yhteydessä, kun käsiteltiin kaavamuutosta.
Punaisen viivan mukainen reitti olisi luontevampi pyöräillä, eikä vaatisi kurkottelua ”takavasemmalle”.
§ 41 Haapaniementien asemakaava
Tämäkin pitkälti hallinnollinen kaavamuutos, katu siirtyy elinvoimakeskukselta kaupungille. Pientä viilausta tehty ainoan asuintontin rajojen suhteen, mutta kovin dramaattisia muutoksia nykytilanteeseen tässä ei ole.
§ 42 Ilmarisenkadun katusuunnitelma
Kunnostetaan katu, lisätään vihreää ja parannetaan hulevesien hallintaa. What’s not to like.
Periaatteessa tämänkin olisi voinut toteuttaa pyöräkatuna (kuten risteävä Yrjönkatu), veikkaisin pätkällä kulkevan enemmän pyöriä kuin autoja. Toimii joka tapauksessa näinkin.
Tähän vuoden 2013 kuvaan verrattuna tie on lähinnä röykkyisempi ja menettänyt kaistaviivansa. CC-BY-SA Tiia Monto.
Ja puhutaan nyt vielä pysäköinnistä, etenkin kun teema tuntuu toistuvan näissä blogauksissa jatkuvasti. Radikaalimpi henkilö ehdottaisi (päiväsaikaan) maksullisen kadunvarsipysäköinnin poistamista kadulta kokonaan ja sen korvaamista laajemmalla katuvihreän alueella. P-kolmikulma on kadun toisella puolella, samoin Kalevankadun parkkikenttä, ja nurkan takana on ilmaistakin parkkialuetta. Nämä paikat olivat lisäksi poissa käytöstä aika pitkäänkin (ainakin 2021 street viewistä luntaten, ehkä myös 2022) kun Ilmarisenkatu 16 uudisrakennusta rakennettiin.
Ilmakuvista näkyy, miten alueen tonttien pinta-alasta on varattu pysäköintiin isoja alueita, mutta tyhjistä paikoista näkee ettei jatkuvaa tarvetta ole yhteensä näin suurelle määrälle. Keskitetty pysäköintiratkaisu tuottaisi siis tälläkin alueella viihtyisämpiä kortteleita.
Talous on murroksessa: tekoälyn tuoma automaatio ja ilmastokriisi muokkaavat työelämää vauhdilla. Sosiaaliturvajärjestelmämme on luotu aikana, jolloin samassa työpaikassa pysyttiin vuosikymmeniä. Entistä useammalla työura on nykyään pätkittäistä ja työkyky vaihtelee.
Työpaikkojen, opintojen ja perhevapaiden välillä sompaillessa voi pahimmassa tapauksessa joutua lähes mahdottomaan byrokratiahelvettiin – puhumattakaan, jos ei ole järjestelmän mielestä sataprosenttisen työkykyinen. Toimeentulon epävarmuus murrostilanteissa osoittaa, ettei hyvinvointivaltiomme ole pysynyt kehityksen mukana.
Tiedämme kuitenkin keinon vähentää muutosten riskejä: perustulon. Sen puolesta on puhuttu jo kymmeniä vuosia. Sipilän hallituksen perustulokokeilusta on kulunut kahdeksan vuotta. Aihe on kadonnut päivänpolitiikasta, vaikka kriisit ovat alleviivanneet uudistuksen tarvetta.
Perustulokeskustelussa jäädään usein keskustelemaan yksityiskohdista, kuten tuen määrästä ja maksutavasta. Tehdään siis pian periaatepäätös siitä, että sosiaaliturvajärjestelmämme rakentuu jatkossa sen ympärille. Summa voi olla aluksi pienikin nykyisten tukien rinnalla. Voimme optimoida sen määrää siinä vaiheessa kun lastentaudit on saatu pois alta.
Voimme myös aloittaa myöntämällä perustulon esimerkiksi 18-25 vuotiaille. Yhä useampi nuoristamme on mielenterveysongelmainen tai uhkaa syrjäytyä. Alle 25-vuotiaiden pitkäaikaistyöttömyys on yli 22-kertaistunut vuodesta 2008.
Perustulo ei luo työpaikkoja tyhjästä. Sen sijaan se tarjoaa vakaan toimeentulon, kun työtä ei ole. Se mahdollistaa kouluttautumista ja osaamisen päivittämistä missä iässä tahansa.
Köyhyys tutkitusti lamaannuttaa. Perustulokokeilujen tuloksissa ympäri maailman näkyy, miten perustuloa saaneet ihmiset ovat olleet onnellisempia ja tyytyväisempiä elämäänsä. Irlannissa kokeiltu taiteilijoiden perustulo otetaan tänä vuonna pysyvästi käyttöön. Havaittiin, että jokainen kokeiluun käytetty euro palautui yhteiskunnalle 1,4-kertaisena.
Perustulo poistaa turhaa ja kallista byrokratiaa sekä estää kannustinloukkuja, kun työtä voi vastaanottaa milloin vain. Se antaa myös mahdollisuuden kieltäytyä huonoista työehdoista ja tukee yritystoiminnan käynnistämisessä.
Nykyinen hallitus on valinnut sosiaaliturvauudistuksissa epäinhimillisten leikkausten tien. Kepin sijaan meidän tulisi luoda toivoa nuorillemme ja saada heidät aktiivisiksi yhteiskunnan jäseniksi. Tarvitsemme siihen kannustavan sosiaaliturvan muodon: perustulon.
Ensi tiistain kokouksessa onkin useampi vihreä teema mainittuna: luonnonsuojelu-, resurssiviisaus- ja kävelyn ja pyöräilyn edistämisohjelma.
Kirjoittelin aktivismista muutama päivä sitten: tässä on esimerkkejä asioista, joihin aktivismilla voi vaikuttaa. Kaupungin eri ohjelmiin ja strategioihin vaikuttamalla on kaikista suurin vaikutus omaan lähiympäristöön — tilaisuudet pitää ehdottomasti käyttää aina kun se on mahdollista!
§14: Ilmoitusasiat
Esittelyssä kaksi tärkeää ohjelmaa.
Luonnonsuojeluohjelma
Vihreän ryhmän tavoitteena on luonnollisesti maksimoida suojelualueet ja sitä kautta turvataan luonnon monimuotoisuutta Jyväskylän kaupungin alueella. Halutaan myös että on selkeä tapa miten uusia suojelualueita syntyy (ts. miten rajataan toimenpiteitä potentiaalisilla tulevaisuuden suojelualueilla).
Esittely puhuu jonkin verran näiden tavoitteiden suuntaista. Kaupungin tavoitteena on suojella 30 % maapinta-alastaan (10 % tiukasti ja 20 % vähän löyhemmin) [korjaus 3.2., tämä oli väärinymmärrys omalta osaltani, vielä toistaiseksi mennään metsäohjelman 17 % suojelupinta-alalla, vasta hyväksyttyyn kaupunkistrategiaan tehtiin tosin kirjaus, että kaupunki ”pyrkii lisäämään suojeltujen metsien pinta-alaa”], ja tämä ohjelma on yksi osa siihen pääsemistä.
Lisää ohjelman sisällöstä alempana kohdassa § 17.
Kuusikkolammen kota vuonna 2021. Lampi ja sen lähialue on suojeltu Kauramäki II -asemakaavalla.
Resurssiviisas Jyväskylä -ohjelma
Ollut valmistelussa vuoden 2025 ajan ja tulossa kevään aikana päätöksentekoon.
Ohjelma jakautuu kolmeen teemaan: ilmastonmuutoksen hillintä ja sopeutuminen, kiertotalous ja luonnon monimuotoisuus. Sisältää konkreettisia toimenpiteitä ja niiden kustannusten suuruusluokan arviot.
Ilmastonmuutoksen hillintä näkyy jonkin verran tavoitteissa, sopeutuminen ei niin paljoa. Tavoitteita on kaupungin ja tytäryhtiöiden kiinteistöjen energiantehokkuuden lisäämisestä, mutta ei ole mainintoja hellejaksojen yleistyessä asuntojen lämpötilojen tasaamisesta. Myöskään hulevesien hallinta ei nouse esille, vaikka on ennustettu, että sateet ovat entistä rankempia lämpimämmän ilman sitoessa enemmän absoluuttista kosteutta. Näitä voisi vielä yrittää mukaan jossain muodossa.
Kiertotaloustavoitteissa ei ole niin paljoa yksittäisiä konkreettisia kehityskohteita kuin edellisessä. Globaalimmalla tasolla tähän liittyy myös right to repair -keskustelu, joka uhkaa aina vain ”älyllistyviä” välineitä ja laitteita. Pystyykö kaupunki hankinnoissaan painottamaan enemmän sellaisia tuotteita, jotka ovat pitkäikäisiä ja varmasti korjattavissa, kun niissä ilmenee ongelmia?
Luonnon monimuotoisuus liittyy myös edellä mainittuun luonnonsuojeluohjelmaan. Kaupunki on sitoutunut luontokadon pysäyttämiseen, ja se vaatii muutoksia nykyiseen tapaan hoitaa kaupungin viheromaisuutta. Tässä osiossa on listattu ihan konkreettisiakin toimia, kuten pienvesien ja soiden ennallistamista sekä abstraktimpia, kuten metsänhoitomenetelmien kehittämistä.
Lisäksi on muutama tavoite koulujen ympäristökasvatukseen liittyen. Aikuiset eivät varmaankaan tarvitse enempää ymmärrystä.
§16: Riskienhallinta
Pykälän koko otsikko on melkoinen monsteri, ”Kaupunkirakennepalveluiden selonteko sisäisen valvonnan ja riskienhallinnan järjestämisestä sekä arvio merkittävimmistä riskeistä vuodelta 2025”.
Toimiala on tunnistanut erilaisia riskejä hyvin, huomioitu perinteisten infran rapautumisen ja henkilöstöresurssien riittävyyden/vaihtuvuuden lisäksi myös ilmastokriisin vaikutukset ja epäonnistumiset kilpailutuksissa ja hankinnoissa. Raportointijärjestelmä on uusittu ja sen käyttöönotto on työllistänyt, mutta se on paljastanut myös resursointipulaa riskienhallinnassa.
Katsotaan seuraako näistä toimenpide-ehdotuksia mm. budjettikeskusteluun. Talouden toteutumisen haaste on vähemmän yllättäen mainittu dokumentin riskilistalla ensimmäisenä.
§17: Lausunto Jyväskylän kaupungin luonnonsuojeluohjelman 2035 luonnoksesta
Lautakunnan lausuntoesityksessä on nostettu hyvin esiin se, että monet esitetyistä suojelualueista ovat nykyisellään virkistysalueita. Virkistyskäytöstä aiheutuu väistämättä maaston kulumista, joka on vastakkainen suojelun tavoitteille. Voidaanko aluetta todellisuudessa laskea tiukan suojelun alueeksi, jos siellä risteilee tiheä polkuverkosto?
Suunnistus on mainittu alueiden virkistyskäyttötarpeena, siitä harrastajana plussaa. Iltarastit järjestetään usein samoissa paikoissa eri vuosina, jolloin alueen kuluminen on väistämättä suurempaa kuin yksittäisissä suurissakin suunnistustapahtumissa, joiden jäljet poistuvat maastosta kohtuullisen nopeasti. Järjestäjäseurat vaikuttavat tähän muuttamalla reittejä ja kierrettäviä alueita (myös urheilullisista syistä) vuodesta toiseen, mutta olemassa olevat polut ja reitit kuluvat.
Maastopyöräilyä ei ole mainittu erikseen toimialan lausunnossa, mutta ohjelmassa se on nostettu myös esiin reittien kuluttajana. Ohjelmassa on pyöräilyetiketti suojelualueella, mikä vastaa yleisiä maastopyöräharrastajien ohjeistuksia. Viralliset luontopolut on tarkoitettu kävelyyn, ei pyöräilyyn.
Lausunnossa mainitaan myös vanhentuneet asemakaavat. Allekirjoitan tavoitteen, jossa kaavojen uudelleentarkastelussa on tärkeää tunnistaa paikkoja, joissa rakentamattomille, muuhun käyttöön asemakaavoitetuille tonteille on syntynyt luonnostaan luontoarvoiltaan tärkeitä kohteita.
Ohjelmassa mainitaan, ettei Jyväskylässä ole kummoisesti suoalueita. Sitä suuremmalla syyllä olemassa olevat, yleensä aikanaan ojitetut suot, pitäisi saada suojelun piiriin. Soiden ojien täyttäminen on yksi halvimpia tapoja ennallistaa laajoja alueita, koska siihen tarvitaan helpoimmissa kohteissa vain yksittäisten ojien täyttö, mihin menee kaivinkoneella muutama minuutti.
Tykästyin loppuvuodesta pienvesiin; kirjoitin tekstin lähteistä, ja suunnistuskeikoilla ja metsäkävelyillä olen ihastellut erilaisia jokien, purojen ja norojen aikaansaamia viehättäviä maastonmuotoja. Kaupungin yleiskaavatyössä pienvesiä tunnistettiin paljon, ja tärkeimpien kohteiden ennallistamiselle on kirjattu myös luonnonsuojeluohjelmaan tavoitteita.
Purolaakso ja kosteikkoa suojelualueella Jääskelän luontopolun varrella Lepäslammen ja Päijänteen Turanlahden välillä.
§18: Kävelyn ja pyöräilyn edistämisohjelma
Tarkastellaan vuosi sitten hyväksytyn KÄPY-ohjelman toimenpiteiden etenemistä. Mittaristo ei ole liitteenä, vaan tulossa seurantasivustolle ”vuoden alussa”. Minkähän takia mittariston saaminen PowerBIhin kestää näin pitkään?
Vuodelle 2025 ajoitetusta 16 toimenpiteestä on aloitettu 12, olisi kiva tietää mitkä ovat jääneet aloittamatta ja miksi. Kokouksessa varmaan selviää paikallaolijoille. Kovasti tekisi mieli tätäkin katsoa syvemmälle.
§19: Asuntotonttien vyöhykehintojen määrittäminen
Melko pinnallisella taloustieteen osaamisella (lue: Oden blogitekstien ja muiden vastaavien pohjalta) olen ymmärtänyt, että tontin omistajan pitäisi joutua maksamaan mahdollisimman suurta hintaa tontin käytöstä, jotta sitä käytettäisiin mahdollisimman hyödylliseen tarkoitukseen. Tontin omistajan pitäisi maksaa tontista syntyvät kustannukset.
Toisaalta voidaan myös ajatella, että kauempana keskustasta sijaitsevat heikomman käyttöasteen tontit ovat kalliimpia ylläpitää. Asukaslukua kohden vaaditaan huomattavasti isompia infrastruktuuri-investointeja verrattuna tiiviisti rakennettuihin keskuksiin.
Koska kiinteistöverotukseen ei olla saatu edelleenkään järkevää uudistusta aikaan (uusinkin uudistus on ymmärtääkseni lähinnä tekninen kiinteistön arvon laskentakaavan muutos), toissijaisesti kannattaa hyödyntää vuokratonttien hinnoittelumekanismia suosituilla alueilla.
Vuosikorotukset ovat tänäkin vuonna melko rutiininomaisia. Aluejaot ovat sellaisia, että uudiskohteet ovat kalliimpia ja vanhemmat alueet halvempia. Ei siis suuria yllätyksiä listalla.
Avoimuuden nimissä todettakoon, että asun omakotitalossa kaupungin vuokratontilla, joten nämä päätökset koskettavat suoraan minua.
§20: Keljonkankaantien hallinnollinen muutos
Sovitaan Elyn kanssa tien hallinnoinnista. Liittyy edellisessä kokouksessa käsiteltyyn jalankulku- ja pyörätien rakentamiseen, tämä tienpätkä on vielä Elyn hallinnassa. Ely hoitaa hankkeen toteutuksen ja valmistumisen jälkeen hoito ja kunnossapito siirtyy kaupungille.
§21: Hoitajantie 4
Käsiteltiin 2.12.2025 kokouksessa, jonka jälkeen kaavaehdotus oli nähtävillä. Ei muutoksia, tällä mennään.
§22: Kukkulan aloituskortteli
Kukkulan osayleiskaavasta ja ensimmäisestä korttelista oli syksyllä puhetta, nyt saadaan kaava nähtäville. Purettavan sädesairaalan tilalle syntyy paikka kaupparakennukselle ja ensimmäisille asuinkerrostaloille. Havainnekuvissa harjakattoja ja nykyaikaisia (tylsähköjä) tasapintoja, nähtäväksi jää miltä näyttää todellisuudessa.
Arkkitehtuurikilpailun voittanut suunnitelma Treis puhui laajemmin säilytettävistä puista alueella, mutta kaavakartassa ainut silmään osuva maininta liittyy liito-oravien kulkuyhteyksien säilyttämisestä. Selostus on hiukan ristiriitainen puhuessaan asuinkortteleiden piha-alueiden puustoisuudesta, rakentamisen myötä poistuvasta puustosta, puustoisen alueiden säilyttämisestä ja väliaikaisista liito-oravapuista.
Miksei puustoa suojella tiukemmin myös arkkitehtuurikilpailun voittajateoksen perusteella luodussa kaavassa, kun siinä oli mainittuna eksplisiittisesti tiettyjä säilytettäviä puustoisia alueita? Mihinkähän suuntaan tässä nyt ohjataan rakentajia? Nyt on riskinä, että on valittu toteutettavaksi hienosti luonnonarvojen säilyttämisellä markkinoitu suunnitelma, mutta ensimmäisenä kaadetaan kaikki puut, tasataan alueet ja rakentamisen jälkeen istutetaan muutama risu tilalle… [Viittoilee ylöspäin resurssiviisausohjelman suuntaan]
Nyt käsittelyssä olevassa kaavakartassa ja -selostuksessa puista puhutaan vain VL-1-alueella liikkuvien liito-oravien näkökulmasta.
§23: Seppälän pohjoinen kortteli
Tätä käsiteltiin 11.11.2025, jonka jälkeen kaava oli nähtävillä. Muutama teknisluontoinen lausunto verkkoyhtiöiltä.
Liikennejärjestelyistä myös maininta, joka pisti minutkin katsomaan vielä tarkemmin suunnitelmaa. Viimeksi meni ohi, joten nyt tekee vähän mieli haukkua pyöräteiden mutkittelevia linjauksia, joilla on haettu autoliikenteelle mahdollisimman sujuvia kääntösäteitä. Taas nähdään, minkä liikennemuodon sujuvuus on todellisuudessa aina ensisijainen.
Nykyisellään suora jalkakäytävä ja pyörätie mutkittelee Citymarketin puolella kaavaselostuksen liikenneympyrässä.
Tästä oletettavasti Jyps muistuttaa siinä vaiheessa kun katusuunnitelma tulee näkyviin.
§24: Maankäyttösopimus, Miilukatu 3 ja 5
Liittyy edelliseen ja seuraavaan pykälään, valmistaudutaan kaavan läpimenoon.
§25: Poikkeamispäätös
Liittyy myös edellisiin, halutaan aloittaa alueen kehittäminen jo ennen kaavan läpimenoa poikkeamispäätöksellä. Nämä ovat aina vähän niin ja näin, kun kuitenkin kaavamuutos on käynnissä. Riskinä on, että alueelle jää vanha kaava voimaan (ainakin vielä jonkin aikaa näin tulee joka tapauksessa olemaan), mutta aluetta käytettäisiin jo kuten uusi kaava olisi voimassa.
Luultavasti tässä tapauksessa tämä riski voidaan ottaa (kuten esittelytekstissäkin on todettu), mutta noh, yleisesti ei kovin toivottavaa.
§26: Ruokkeentie ja Saarenmaantie
Uusitaan kadut tulevan Länsi-Palokan liikuntapuiston ympäristössä. Saarenmaantien risteyksessä on kaivattu ympyrää jo vuosia, joten nyt on jo aikakin.
Lähialueille on rakennettu paljon ja suuri osa liikkuu henkilöautoilla, joten ruuhkautuminen on väistämätöntä. Palokan suuntaan ja alueelle pitäisi ehdottomasti saada entistä houkuttelevampaa joukkoliikennettä autoliikennettä vähentämään. Kuntavaaleissa unelmoin ratikasta pohjoiseen. Lyhyellä aikavälillä sen sijaan saadaan laajennettuja risteysalueita ja lisää kaistoja Palokanorrelle.
Muistutuksissa todettu suojatien tarve Savulahdentien risteyksessä ja muutkin havainnot on otettu hyvin huomioon.
Sitä en edelleenkään oikein ymmärrä (eikä Jypsin muistutuksen vastineessa kaupunki oikein vastannut kysymykseen kokonaisuudessaan), miksi Saarenmaantiellä pyörätie ollaan rakentamassa vain liikuntapuiston puolelle, kun se johtaa väistämättä ylimääräiseen ylitystarpeeseen nykyisen väylän ollessa tien toisella puolella. Olisi parempi tehdä yhtenäinen väylä kerralla myös toiselle puolelle, jolloin tarve pomppia tien yli vähenee ja konfliktit eri liikennemuotojen välillä minimoidaan.
§27: Purokatu
Parannetaan liikenneturvallisuutta Kilpisen koulun lähistöllä. Taas huomioitu muistutuksia monipuolisesti, ratkaisut ihan ok.
§28: Vaajakoskentie
Parannetaan muutaman suojatiekohteen turvallisuutta.
Olen jälleen periaatteessa samaa mieltä Jypsin muistutuksen kanssa. Vastineen muotoilu on vähän huono siinä suhteessa, että sen voi lukea väärin niin, että kulkumatkojen piteneminen ei haittaa, koska se kohdistuu enemmän jalankulkijoihin kuin pyöräilijöihin. Tämä ei varmaankaan ole ollut viranhaltijan tarkoitus.
Jäin miettimään, mikä linja ajaa Haapatielle estäen risteysgeometrian muutokset – näköjään 38 kulkee muutaman kerran päivässä Toivakan suuntaan / suunnasta.
Taas päästään katselemaan parkkipaikkoja. Vähän turhaan paikkaan ollaan rakentamassa, mitä on muistutuksissakin ihmetelty. Toisessa muistutuksessa paljon kaikkea muutakin periaatteellista ja skismaa, joka ei liity varsinaisesti tähän kohtaan.
Tässäkin palataan siihen, pitäisikö julkisen vallan rakentaa parkkipaikkoja ollenkaan, vai jokaisen huolehtia siitä, että tontillaan on tarpeeksi parkkitilaa tai että sitä on mahdollista ostaa jostain. Pohdin tätä 30.9. lautakunnan kokousblogauksessakin.
§30: Poikkeamispäätös
Vastaavanlainen kuvio kuin 16.12.2025 kokouksessa, veteraaniasuntoja halutaan tarjota myös muille tarvitsijoille veteraanien määrän laskiessa.
Erona aiempiin kohtiin, näissä päästään määräämään että tontille tarvitaan 10 uutta parkkipaikkaa. Taas puhutaan niistä ja vieläpä Palokassa, pahuksen autot! Autopaikat onneksi mahtuvat aika nätisti tontilla jo olevalle tyhjälle tilalle.
Vähän samaa pohdin kuten aiemminkin, että poikkeamispäätöksen sijaan näissä veteraaniasuntojen muuntamisessa voisi hakea ihan kaavamuutostakin. Mutta nyt kun on lähdetty tälle tielle, niin tällä tiellä vissiin pysytään.
Toinen keskustelu on se, pitäisikö veteraanistatuksen saada myös rauhanturvaveteraanina (pitäisi).
Puoliajatuksenvirtaa järjestötoiminnasta ja aktivismista sekä muuta maailman ihmettelyä…
Me yksilöinä katselemme herkästi muun maailman tekemisiä (etenkin Jenkkilää suomimediassa, koska me ollaan aina oltu sairaalloisen kiinnostuneita Yhdysvalloista), ja se johtaa nopeasti ajatusvinoumaan. Somekanavissa jäädään jumiin siihen globaaliin mittakaavaan ja siihen miten siihen on vaikeaa vaikuttaa, kun taas unohdetaan kokonaan se lähiympäristö, mihin pystymme vaikuttamaan lopulta jopa aika yksinkertaisillakin keinoilla.
Käytännössä ilmiö on jotain sukua sille, miten kuntavaalit eivät hirveästi kiinnosta, vaikka niillä on äärettömän paljon vaikutusta juuri siihen omaan arkeen, kun sen sijaan presidentinvaalit on äärettömän mielenkiintoiset mutta niiden lopputulos on lopulta aika, no en nyt haluaisi sanoa irrelevantti, mutta sen vaikutukset elämään eivät näy todellakaan kovin suoraan.
Pohdiskelin hiljan sitä, miten (poliittisessa) yhdistystoiminnassa pitäisi hahmottaa eri toimijaroolit: mitkä ovat yhdistyksen tarpeet ja ketkä toimijoista täyttävät ne. Tästä varmaan on olemassa jotain teorioita ja viitekehyksiä, mutta en ole vielä kerennyt etsiä niitä. Samaan tapaan myös poliitikkojen pitäisi osata hoksata että kaikkien ei tarvitse puhua kansainvälistä politiikkaa ja reagoida jokaiseen uutisenpalaan, mikä naaman eteen paukahtaa. Ja en tietenkään tarkoita tällä sitä etteikö maailmanpolitiikka olisi tärkää, koska lopulta tapahtumat ulkomailla vaikuttavat meihin kaikkiin, mutta etenkin lokaalissa mittakaavassa olisi mahdollista toimia paljon enemmän ihmisille konkreettisesti näkyvillä ja vaikuttavilla teoilla.
Tämä lähelle vaikuttaminen helpottuu, jos on olemassa jokin yhteisö, jonka sisällä toimii. Ja joka muistaa, ettei yhdistyksen tarkoitus ole pyörittää yhdistystä tai näkyä sosiaalisessa mediassa, vaan toimia ja vaikuttaa ympäristöönsä. Asioiden tekeminen yhdessä on lopulta aika innostavaa, ja olinkin unohtanut tämän tunteen sinä aikana, kun jättäydyin pois eri luottamustoimista ja koronakriisin eristyneisyydessä.
Jonkin verran tekeminen toki vaatii aikaa, vaivaa ja muita resursseja. Tunnetusti myös kaikki aktivistit ovat kiinni töissä, perheessä, luottamustoimissa ja muissa harrasteissa. Tässä palataan taas siihen, että organisaatiossa pitäisi olla eri elämäntilanteissa olevia ja eri tavalla profiloituvia ihimisiä, jotka pystyvät käyttämään eri tavalla panostaan. Lisäksi suunnittelemalla järkevästi ja keskittymällä niihin aktiviteetteihin, joista saa aikaan eniten hyötyä suhteessa panokseen, tekemisestä voi tulla rutiininomaisen helppoa ja luontevaa.
Mikä on oma roolisi eri konteksteissa? Mihin asemaan solahdat kaikista luontevimmin? Mitä olet valmis itse tekemään ja mitä odotat muilta? Mihin päämäärään tähtäämme yhdessä? Mihin kannattaa keskittyä nyt ja mihin myöhemmin?
